Oma valinta

Epilogi:

Taru sanoikin jo kommenteissa hyvin pitkälti samat asiat, mutta laitan tämän tänne silti kun kerran tuli piirrettyä.

Kyllä vähän empatiaa voi muita kohtaan osoittaa, ei se ole keltään pois. Omista olosuhteistaan ja pärjäämisestään voi olla iloinen ja kiitollinen, mutta siitä, että syyttää ja syyllistää toisia, ei hyödy kukaan, eikä toisten parjaaminen ja huonommaksi leimaaminen varsinaisesti nosta kenenkään omaa arvoa. Ihmiset ovat erilaisia, kohtaavat elämässään eri asioita ja reagoivat niihin eri tavoin. Etenkään toista ihmistä tuntematta on mielestäni aika tylyä mennä tuomitsemaan ketään omien ennakkokuvitelmiensa pohjalta. Ihmisarvon pitäisi kuitenkin kuulua kaikille.

Tags: , , ,

16 kommenttia - “Oma valinta”

  1. Manu Kirjoittaa:

    Köyhyys ja työttömyys on omaa syytä. Kaikilla on Suomessa samat valmiudet opiskella samoihin ammatteihin. Jos joku tekee sen paremmin ja saa paremman työpaikan paremmalla palkalla, voi itku.

    U mad?

  2. Tipsu Kirjoittaa:

    Manulle: Niinhän sitä itselleen uskottelee ennen kun kapula kalahtaa omaan jalkaan. Totta että opiskelu mahdollisuudet ovat periaatteessa samat kaikille, paitsi että samoissa aisoissa samalla tavalla menestyminen edellyttäisi kaikkien olevan henkiseltä, psyykkiseltä ja fyysiseltä rakenteeltaan samanlaisia, sekä taustaltaan samanlaisia. Kaikkie eivät ole neroja jalkapallossa vaikka voivat siinä pärjätäkkin ja kaikki eivät älykkyydestä huolimatta menesty akateemisesti. Jos sattuu asumaan/syntymään köyhempään perheeseen elämässä todennäköisesti vaikuttavat niin perheen toimentulo kuin esim. kouluun pääsystä/koulusta käymisestä maksaminenkin. Vaikka tuo koulutus itsessään olisikin maksutonta, niin jollakin pelillä sinne koululle tulisi päästä ja materiaalit hankkia. Kumpikaan ei ole maksutonta. Jos sitten perheessä (vanhemmat) on työttömiä, astuu työnteko kuvioihin varhaisemmassa vaiheessa ja päivittäinen toimeentulo painaa aina vaakakupissa enemmän kun sitten joskun ehkä mahdollisesti saatava parempi työpaikka (niin, kun se pelkkä paperi ei vielä takaa mitään).

    Enkä nyt sitten edes mainitse sitä että kukaan meistä ei ole yli-ihminen vaan sairaus tai pysyvä vamma saattaa iskeä koska vain. Lienee päivänselvää. Samoin nekin jotka kuvittelevat olevansa henkisesti ylempiarvoisia saattavat jossain vaiheessa romahtaa. Elämä on. Ei se tee kenellekkään erityispalveluksia. Jos olet kaikelta vaivalta elämässä säästynyt ja saat vielä hyvän toimeentulon työstä josta pidät, saisitkin sitten kiittää sallimusta moisesta onnenkantamoisesta.

  3. Horatio Alger Kirjoittaa:

    Synnyitkö muuten Ninni itse köyhään vai rikkaaseen perheeseen? Mitä vaikutusta sillä oli työnhaussa? Jotkut ihmiset tosiaan hoitavat ne asiat itse. Paris Hiltonit ovat melko harvassa.

    Minun isäni on rikas. Tällä ei ole ollut mitään vaikutusta ammatinvalintaani ja opiskelumenestykseeni, eikä sitä työhaastatteluissakaan ole kysytty. Isäni kylläkin kritisoi viihtymistäni matalapalkka-alalla ja yrittää kannustaa yrittäjäksi. En haluu.

    Se ekogurublogimerkintä (joka oli hyvä) antaisi ymmärtää että pidät itseäsi köyhänä. Mistä se johtuu? Vanhempien asuinpaikastako?

  4. Pekka Kirjoittaa:

    Manu on ihan väärässä. Erilaiset valmiudet opiskella ovat juuri se tekijä, joka johtaa erilaisen koulutusreitin valintaan ja menestykseen ko. puuhassa. Vanhempien akateeminen koulutus ja korkea sosioekonominen asema antavat ihan erilaiset lähtökohdat hyvin palkattuihin ammatteihin opiskeluun. Tämä ”syntymälahjaksi” saatu paketti koostuu monista tekijöistä joita alkoholisoituneiden ja sosiaaliavun varassa elävien vanhempien lapsilla ei ole.

    Onneksi on kuitenkin niin, että kohtaloamme ei ole määrätty jo hedelmöitymisen hetkellä. Horatio Alger tuossa yllä on tietoisesti valinnut isän painostuksesta huolimatta vähemmän rahakkaan, mutta kenties tyydyttävämmän työuran. Niitäkin on paljon, jotka ovat halunneet hyväpalkkaiseen ja arvostettuun ammattiin ja heikoista lähtökohdista huolimatta voineet sen hankkia. Kutakuinkin ilmainen koulujärjestelmä on ollut helpottamassa tavoitteen toteuttamista.

  5. hdcanis Kirjoittaa:

    Lukio, ja uskoakseni myös ammattikoulut, eivät ole maksuttomia lukukausimaksujen puuttumisesta huolimatta: opintomateriaali, kirjat yms maksavat ja jos vanhemmat eivät pysty/halua/muu niitä kustantamaan niin aika vaikea sitä rahaa on ilmasta kiskaista.

    Vaikka kuinka haluaisi muuta uskoa niin maantieteellinen eriarvoisuus on myös eri asia: suurissa kaupungeissa saattaa ollakin valinnanvaraa siinä mihin menee opiskelemaan mutta kun etäisyydet kasvavat niin pitää mennä johonkin joka on järkevän etäisyyden päässä tai muuttaa muualle, joka maksaa.

    Mahdollisista kyvyistä riippumatta perheen hyvä taloudellinen tilanne antaa enemmän vaihtoehtoja.
    Ja tässä tietysti oletetaan että on täysin puolin terve (omassa suvussa on paljon kuulovammaisuutta ja kyllä sen näkee että on se jumalauta vaikuttanut mahdollisuuksiin opiskella).

  6. Taru Kirjoittaa:

    Olen törmännyt myös ihmisiin, joiden mielestä hyväosaisuus ja esimerkiksi ongelmattomuus mielenterveyden kanssa on täysin ja ainoastaan omaa ansiota. Kuitenkin vaikkapa uupumus, masennus tai vakava sairaus voi kohdata ketä tahansa. Samoin kuin vammautuminen tai leskeksi jääminen jne.

    Elämäänsä voi yrittää elää hyvin, kunnioittavasti, tervehenkisesti ja itseään kuunnellen, mutta siihen ei aina ole voimavaroja tai mahdollisuutta. Joka toisin väittää, ei ole kohdannut elämässään itsestä riippumattomia vastoinkäymisiä.

    Koen olevani hyväosainen ja onnellinen, mutta tajuan myös elämän haurauden ja kaaosluonteen. Suurin syy kykyyni asennoitua elämään positiivisesti on silkkaa onnekkuutta; mulla on lapsuudenperhe, josta olen saanut perusturvallisuutta, ehdotonta rakkautta, kannustusta ja hyväksyntää. Silti tajuan olevani onnekas ja ymmärrän, ettei kaikille jaeta yhtä hyviä kortteja lapsuudessa.

    Elämä ei ole kristallinkirkas putki, jossa on taatut ykkösluokan paikat. Takuita ei ole kuin kodinkoneissa.

  7. Horatio Alger Kirjoittaa:

    Kaksi amista käyneenä voi kertoa että opintomateriaalin osto oli vapaaehtoista; selvisin muistiinpanoilla. Maantieteellisen eriarvoisuuden tasoitin muuttamalla junalla Helsingistä Piikkiöön koulun ilmaiseen asuntolaan. Siellä ei ollut kivaa, joten vuokrasin soluhuoneen ensin opintolainalla ja sitten työharjoittelusta ansaituilla rahoilla. Asumistukea ja koulumatkatukea en saanut lainkaan, mutta ilmankin pärjäsi, siis omavaraisesti ilman säästöjä. Kirjoitin amispohjalta ylioppilaaksi. Lisäksi suoritin lukion koko oppimäärän puolittaen laskun käytetyistä kirjoista opiskelukaverin kanssa. Tämän johdosta minut vapautettiin yleissivistävistä opinnoista, mikä jätti aikaa kokopäivätyölle. Työpaikkani löysin koulun ilmoitustaululta ja itsenäisesti kyselemällä, mikä puutarha-alalla on helppoa (yleensä sain töitä puhelimitse vaivautumatta paikalle). Saman koulun suoritti menestyksekkäästi myös moni kehitysvammainen.

    Minua ottivat kovin päähän ne täysin terveet paikalliset, jotka sossu tai Kela oli pakottanut opiskelutovereikseni. Minua paheksuttiin kun olin varmaan rikas oltuani kesätöissä toimeentulotuen sijaan. Kun huomautin että he olisivat myös voineet saada rahaa jos olisivat edes hakeneet töitä, en saanut vastausta. Nämä työn sankarit tapasivat näyttää keskaria kun ope käski hommiin. Lukio-opinnoilla ansaittuja lomiani paheksuttiin, mutta lukioon ei silti haluttu itse mennä. Suurin osa keskeytti koulun, tosin pari opiskeli jo viidettä vuotta 2,5-vuotisella linjalla.

    Nykyään avustan työkseni osteogenesis imperfectaa sairastavia yliopisto-opiskelijoita. Kunnioitan heitä jumalauta enemmän kuin Piikkiöläisiä ”olosuhteiden uhreja.”

    P.S. Ninni, terveisiä Olgalta. Se pääsi juuri Malcolm Bilsonin oppilaaksi eikä toistaiseksi ole haistatellut sitä.

  8. Ryijy Kirjoittaa:

    Omassa tuttavapiirissä köyhyysloukkuun ovat ajautuneet ne henkilöt, jota ammattialaa valitessaan eivät tippaakaan ajatellet kyseisen alan työllistymismahdollisuuksia. Heille oli suorastaan kunnia asia opiskella vapaasti sitä, mikä itseä kiinnostaa. Opiskelun jälkeiseen aikaa ei siis varauduttu mitenkään, koska periaate oli ”nautitaan nyt, eikä sit”.

    ”Nyt” meni, tilalla on ”sit” – köyhyysloukku ja siitä on vapaus kaukana, koska ne harvat työt, mitä saattuu saamaan on kaikki pakko ottaa.

  9. Timppa Kirjoittaa:

    Jos ihmisellä on mahdollisuus kouluttautua, mutta ei tee niin, sen jälkeen köyhyys on omaa tyhmyyttä. Minäkin olen köyhä omaa tyhmyyttäni, mutta tässä taas kouluja käyn ja toivottavasti sen jälkeen palkka pompsahtaa hyviin lukemiin. Työttömyys on myös usein omaa syytä, koska töitä kyllä riittää vaikka ei omalle alalle pääsisikään. Itse olen tehnyt monia eri hommia monessa eri paikassa. Jos töitä oikeasti haluan, ei menisi kuin parisen viikkoa ensimmäiseen työpäivään (jos sitäkään), mutta egoni ei salli minun tehdä kaikenmoista paskahommaa alipalkattuna tai ”alipalkattuna”.

    Jos taas sattuu syntymään tyhmäksi (tätäkin olen) tai sattuu omaamaan rakkauden huonopalkkaiseen duuniin, niin sitten köyhyys ei ole niin pahasti omaa syytä. Tietenkin perhesuhteet vaikuttavat köyhyyteen ja työttömyyteen paljon, mutta yrittämällä kaikki on mahdollista. Syntymiseen ei valitettavasti voi kyllä vaikuttaa..

    Tämä siis Suomen mittapuulla, koska muissa maissa ei välttämättä ole yhtä helppoa saada hommia.

  10. Janos Kirjoittaa:

    Noin teoriassahan se menee niin, että kaikilla on samat mahdollisuudet päästä samoihin kouluihin ja työpaikkoihin huolimatta vanhempien tulotasosta tai perhe-elämän laadussa. Noin teoriassa. Paperilla. Teknisesti ottaen. Ihannemaailmassa.

    Sitten taas käytännössä perhetausta voi vaikuttaa aivan älyttömästi siihen, millaiset alkeellisetkaan valmiudet lapsilla on hakeutua koulutuksen ja sen tuomien parempien työpaikkojen pariin. Joillain käy tuuri, jotkut ovat henkisesti vahvempia kuin toiset ja välttyvät mielenterveysongelmilta tai pystyvät erkaantumaan perheensä ongelmista. Helvetin suuri osa sitten taas ei.

    Kannattaa tässä vaiheessa tsekata Hesarin juttu ”Köyhyys periytyy yhä näkyvämmin”, jossa on tarkasteltu vuonna 1987 syntyneiden elämää ja vaiheita: http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Köyhyys+periytyy+yhä+näkyvämmin/1135263256827

  11. Janos Kirjoittaa:

    Toinen huomio: nykyisin tuntemistani työttömistä ja vähätuloisista jokainen on siinä tilassa jonkinlaisen pakkotilanteen tai kriisin takia. Tuli burnout, äkillinen sairastuminen, firma lähti alta ja töitä ei vain löydy. Näille henkilöille voi tietysti mennä sirkuttamaan että se on vaan susta itsestäsi kiinni ja oma vika jos et saa töitä, mutta vastauksena voi tulla haravasta hampaisiin.

    Ja minä voin tulla pitelemään kiinni.

    On ihan totta, että siellä gaussin käyrän terävässä päässä on ihan niitä oikeita sosiaalipummeja, jotka eivät töitä haluakaan. Itse työkkärissä 90-luvun lavan aikana ravanneena ja paljon tällaista jengiä tunteneena taisin törmätä yhteen tai kahteen tapaukseen – kaikki muut halusivat töihin tai opiskelemaan, mutta eivät päässeet. Valitettavasti sellainen maalaisjärjellä operoiva ottaa nämä sosiaalipummit mallitapaukseksi siitä, millaisia ihan selkeesti hei KAIKKI työttömät ovat.

  12. Rampe Kirjoittaa:

    Mitä jos niille menis sirkuttamaan että paljon mitään et tilanteellesi voi koska olet jo synnynnäisesti niin huono, vain rikkaiden kakarat pärjää. Sitten olis mun vuoro pitää kiinni.

  13. Janos Kirjoittaa:

    Rampe:

    No sitten voisi tulla kiinnipitelijöiden puolella ruuhkaa. Ehkä se opetus kuitenkin olisi, että sirkuttelun sijaan pitäisi ajaa politiikkaa, joka hillitsee tuloerojen holtitonta kasvua, ei suhtaudu työttömiin byrokraattisella rankaisumentaliteetilla, sekä tasoittaa tietä myös huonoista oloista lähteneille niin opiskelu- kuin työelämään?

  14. Mru Kirjoittaa:

    ei kukaan voi ite päättää mihin perheeseen syntyy. ja tosiaan niinku aikasemmin on mainittu, vanhempien tulot vaikuttaa todella paljonkin opiskelumahdollisuuksiin.
    ite en oo mitenkään rikkaasta perheestä mut kyllä meille leipä pöytään tulee ja puhtaat ja ehjät vaatteet aina löytyy. mutta ei silti yksinhuoltaja isällä ole aina varaa ostaa mulle koulukirjoja ja kalliita kokkivaatteita kouluun, mitkä ovat pakollisia opiskelualallani. jonka takia koulusta poislentäminen on lähellä.

    mutta tosiaan. jos voitaisiin itse päättää mihin synnytään, eihän köyhillä olisi enää yhtään lapsia. rikkailla sen sijaan olisi aivan hukkumiseen asti kakaralaumoja, ja loppujenlopuksi ne rikkaatkin alkaisi köyhtymään liian lapsikatraan vuoksi.

  15. Nova Kirjoittaa:

    Niinpä niin… Kyllä täytyy itsekkin myöntää että välillä sorrun ajatteluun ”kun kerran minäkin pärjään niin kyllä muidenkin pitää”, mutta selvempinä hetkinäni kyllä tulee tajuttua, että eihän se ihan niin mee. Itse opiskelen vapaa-ehtoisesti matalapalkkaiselle alalle ja vaikka olen opiskellut niin pitkään (eri aloja) että opintotuki on loppunut, niin minulla on vielä säästöjä jotka tuli kun sain asua vanhempien luona ilmaiseksi ja samalla käydä töissä välivuoden. Eipä oo ihan kaikille mahollista.

    Ja mielestäni oon kyllä ihan jopa lukenut oikeita tutkimuksia siitä että korkeasti koulutetuille vanhemmille tulee korkeasti koulutettuja lapsia ja toistepäin. Ei se maailma sille 15-16 vuotiaalle joka alkaa miettimään loppuelämäänsä oo oikeesti niin selvä etteikö niitä uravalintoja haettais omista kokemuksista. Ja miten ois vaikka jos omaat sitten sen lukihäiriön, joka on vasta nyttemmin tunnustettu oikeaksi sairaudeksi. Opettajat vaan marmattaa sulle sen pakolliset 9 vuotta että mikset osaa lukee, mikset osaa kirjoittaa, oot laiska ku et haluu tehä töitä. Tekee varmaan ihan sikana mieli lähtee siitä viel eteenpäin opiskelee.

    Toki poikkeuksiakin on, ja tsemppiä heille! Jos pääsee yli omista ja muiden ongelmista, niin mahtavaa. Eikä niitä jotka ei pääse tarvii surkutella, mut tukea ja kannustusta vois antaa.

  16. nti Täti Kirjoittaa:

    Vaikka onkin melkein vuoden vanha postaus tämä on edelleen harmillisen ajankohtainen! Luotan siihen että näin upeaa blogia näin kiinnostavasta aiheesta lukevat jälkijättöisesti vielä muutkin, joten suosittelen tässä kaikille tasapuolisesti mielipiteestä riippumatta kirjaa Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä, toim. Isola, Larivaara ja Mikkonen.

    Köyhyys näin kokonaisuudessaan on todella harvoin omaa syytä siinä mielessä, että asian olisi jotenkin itse valinnut. Täysin itsestä riippumattomista syistä voi joutua pohjalle ja lisäksi virheitä inhimilliset ihmiset tekevät ja tulevat aina tekemään. Kaikilla ei ole niin paljon puskuria virheitä kohtaan kuin toisilla.
    Toisaalta toki uhriutuminen ja katkeroituminen ovat niitä pahimpia virheitä joita huonon tilanteen edessä voi tehdä, mutta, kuten sanottu, kaikki eivät voi valita mielenterveyttään tai elämänsä eväitä.

Jätä vastaus