Tämmöisen läträsin Söderkullan kirjastoon näyttelyn yhteyteen. Pahoittelut kököstä laadusta, ikkunasta tuli illalla lähes suora hyvin kirkas vastavalo, joten kuvasta ei saanut oikein järkevää, samasta syystä se oli myös pakko ottaa vähän vinosta. (Lisäksi kuvasin iPadilla, koska unohdin oikean kameran kotiin…)
Erityisesti aikaisin aamulla ja myöhään illalla voi havaita, kuinka paljon oikeastaan voi viestiä epämääräisellä örinällä, yninällä ja muulla vastaavalla ääntelyllä.
It’s possible to convey quite a lot of information by just making indeterminate noises. Phenomenon can be perceived especially well early in the morning or late in the evening.
Viimetipan viikottaispäivitykseksi pari kuvituskuvaa alkuvuodelta. Nämä olivat työpaikkakiusaamista käsitelleeseen artikkeliin. Samaan settiin kuului myös suurempi otsikkokuvitus, jonka lykkään ehkä näytille joskus myöhemmin, mutta mennään nyt näillä ensin. (Ja sama suomeksi: Palasin juuri muutaman päivän Åcon-reissulta Maarianhaminasta. Con oli mitä mainioin, mutta nyt väsyttää. Käytän siis taas varastomateriaalia ja harkitsen keskeneräisten blogisarjisten värittelyä aikaisintaan huomenna. Tai ylihuomenna. Tai jonain päivänä ensi viikon puolella.)
Alkuperäinen merkintä on piirretty jo 9.4 eli lähes kuukausi sitten, mutta jäin jumittamaan värittämisen kanssa. Eiköhän tämä silti kelpaa sisällöllisesti pääosin edelleen, vaikka räntää ei onneksi ainakaan pääkaupunkiseudulla ole satanut enää hetkeen ja Schopenhauerin talviturkin heiton suhteenkin pahin alkaa toivottavasti olla ohi. (Jäniini on kyllä pistänyt kovan kovaa vastaan Dysonilleni – kertaalleen ehdin jo ihmetellä imurin yllättäen heikentynyttä tehoa, kunnes kurkkasin suuttimen mutkaan ja kaivoin sieltä ulos pari desiä tiukkaan pakkaantunutta kaninkarvaa).
Jokin pääni käsittämätön oikku sai minut tilapäisesti innostumaan käsinkirjonnan opettelusta, minkä seurauksena väsäsin eräälle FB:in askarteluhaasteeseen ilmoittautuneelle ystävälleni tällaisen nenäliinan.
I have always enjoyed spending time inside, usually either reading or drawing. That would be okay, since my work is mostly done indoors, but it just happens that embedded in my mind is the idea that if the weather is fine, you should go outside “to enjoy it”. So, when the sun is shining, it calls forth an inner voice from my childhood that urges me to go out – because it’s such a beautiful day, and you shouldn’t waste it by sitting inside, but go and get some fresh air. Sometimes this thought is so persistent that I actually do go out. It’s too bad that no one’s ever told me what I’m supposed to do there.
Onneksi talvi on vihdoin alkanut osoittaa merkkejä mahdollisesta kevääksi vaihtumisesta, ja flunssakin vetelee jo viimeisiään.
EDIT: Pari minuuttia sen jälkeen kun olin kirjoittanut yllä olevan kevään saapumiseen varovaisen optimistisesti suhtautuvan kommentin katsoin ikkunastani ulos ja näin kuinka siellä pyrytti räntää vaakasuoraan. Voi tätä Suomen kevättä… 
Pikapäivitys, että ehdin ajoissa junaan. Tulkaa Tampereelle!
