Sähköjänis

Tänään Viljami Pyy poseeraa Isaac Newtonina.

Today William Partridge poses as Isaac Newton.

Suomeksi:

Olen jossain flunssassa, joten päivitysten kanssa voi olla vähän niin ja näin. Yritän kumminkin ylläpitää tätä kalenteria edes joten kuten.

Tällä kertaa vitsin on tarkoitus olla paitsi siinä, miten pieni kani voi paskoa niin tolkuttomia määriä (kaikki jäniseläinten kanssa tekemisissä olleet tietävät, että niiden takapäästä tulee ulos tavaraa enemmän kuin etupäästä menee sisään), myös siinä että Schopenhauer yrittää perustella termodynamiikan lakien rikkomistaan sillä, että periaatteessa kvanttifluktuaatio tavallaan mahdollistaa sen. Tosiasiassa se tietysti sallii vain erittäin lyhytikäisten virtuaalihiukkasparien synnyn, ei esimerkiksi papanakasoja jotka eivät tunnu häviävän yhtään mihinkään. Mutta kuten todettu, minä en tajua aiheesta paljoakaan, kun taas jäniseläimillä on selvästi hallussaan salattua tietoa.

(Pahoittelen, jos jopa kyökkifysiikkani on tässä aivan perseellään – syytän flunssaa ja vetoan taiteelliseen vapauteen. Lisäksi tajuan kauhean huonosti noita hassunnäköisiä kaavoja, joten Schopenhauer pystyy hämäämään minua niillä tosi helposti.)

In English:

I have a flu or something, so sorry for delays. I’m still trying to update this thing but I’m not sure I’ll manage it every day.

This time the joke is about Schopenhauer the disapproving Rabbit breaking (at least IMO) the laws of thermodynamics by producing immense amounts of poop (everyone who has ever met rabbits knows that a lot more matter comes out of the back than goes in from the front), but also that he basically argues that he can do this by exploiting quantum fluctuations. Of course, that should only allow the existence of virtual pairs of particles for really short times, not those mountains of poop that are not disappearing anywhere. But as said, I know next to nothing about this stuff, and obviously the rabbits have some secret knowledge.

(I’m sorry if even my half-assed physics knowledge here is totally off – I blame the flu and appeal to artistic freedom. Besides, I’m very bad at actually understanding those funny looking equations, which makes it even easier for Schopenhauer to fool me with them.)

Translation:

Panel 1:
– We have discussed this topic before – the laws of thermodynamics don’t allow the matter to come into existence from nothing. You just can’t poop that much!
– Prrlt! You just don’t understand anything about quantum mechanics! ΔEΔt≈h/4π

Panel 2:
– I understand enough to know that these are no virtual particles!
– Physics and cosmologists have lot to learn yet…

”Well, in a way I might have been late again updating my christmas calendar, but if we accept the multiverse theory as true, then there are countless other universes where I have been right on time (and probably done all my other work, too).”
”I bet that next time she’ll cook up some half-assed time paradox.”

Joo, olen taas myöhässä. Otan kiinni aikataulua tänään. Tässä Higgsin bosoni.

Yes, I’m late again. I’ll catch up today. Here’s Higgs Boson for you.

Tänään tarjoilemme kvarkkeja.

Today we are serving you quarks.
”This tastes quite strange.”

Heti myöhässä, kun eilen piti päästä ensin museoon ja sitten saunaan, enkä ehtinyt värittää kuvaa 🙂

Ai miksi tämän pitäisi olla hassua? No tietysti siksi, että jos atomiydin (kuvassa Helium-4) olisi tuon kokoinen, se painaisi aivan järjettömästi. Sitäkin aihetta sivutaan esimerkiksi tässä mainiossa animaatiopätkässä.

– Why doesn’t this move?! Helium is supposed to be light!
-It’s impolite to make remarks on someone’s weight.
(It’s supposed to be funny because atomic nuclei are very dense, so if we had a nucleus that size it would be insanely heavy. Check out this great animation.)

Osa lukijoistani tietää, että olen jo useamman vuoden ajan yrittänyt väsätä kosmologiakirjaa lapsille yhteistyössä Syksy Räsäsen kanssa. Hankkeemme on aina silloin tällöin nytkähdellyt eteenpäin, mutta se on viettänyt myös pitkiä kausia hiljaiseloa milloin mistäkin syystä. Yksi vuoden 2015 tavoitteistani oli pyrkiä saamaan parempi ote kirjan teosta – menestykseni on ollut vaihtelevaa, mutta jotain pientä edistystä sentään on tapahtunut ja aion jatkaa itseni potkimista asian suhteen myös ensi vuonna.

Päätin nyt vuoden lopuksi yhdistää kirjaprojektin joulukalenteriin siinä toivossa, että se edesauttaisi aktivoitumistani työn pariin – aion päivittäin piirtää ja julkaista kuvan, joka aiheensa puolesta jollain tavalla liittyy kosmologiaan ja hiukkasfysiikkaan. Tänä vuonna minulla kuitenkin tuntuu tuota speksausta lukuun ottamatta olevan tavallistakin vähemmän hajua siitä, mitä tästä lopulta syntyy, joten vaikka ensisijainen ajatukseni on käyttää kuvissa kirjan hahmoja, mukana tulee melko varmasti olemaan myös jotain ihan muuta.

Se alustuksesta. Tässä ensimmäinen luukku, jossa kuuluisa tutkimusmatkailija Deborah Kettu tutustuu pioniin. Taustalla silmiään pyörittelee kunnianarvoisa kosmologi Viljami Pyy.

EDIT: I am going to try and translate these into English, even though all the entries might not translate very well. Here the joke is that in Finnish the same word ”pioni” is used both for the peony and pion. So Deborah Fox here has found a peony/pion, and is wondering whether all particles might smell as nice.